Eilisessä Hesarissa  (13.3.) Merja Salo kirjoittaa yli viisikymppisten naisten hyljeksimisestä työmarkkinoilla. Hänen kokemuksensa kertovat karua kieltään siitä todellisuudesta, josta mieluummin vaietaan ja samaan aikaan suu vaahdossa jauhetaan ikääntymisen seurauksista mm. työvoimapulana. Hän puhuu ikäsyrjinnästä; terveet, aktiiviset 50-kymppiset naiset ovat työvoimareservin ulkopuolella vapaaehtoistyössä huolehtimassa mm. uraputkessa olevien työssäjaksamista. Ristiriita syrjivän työvoimapolitiikan ja tasa-arvoa kannattavan yhteiskunnan välillä on räikeä. Mittavan kansanryhmän, aktiivityöiässä olevien ääntä ei kuulla, heidän asioitaan ei puolueiden vaalilupauksissa lähes kukaan nosta esiin. Iän arvovallalla kruunattu nainen halutaan tieten tahtoen syrjäyttää. Tässä asetelmassa on selvästi nähtävissä myös yleisellä tasolla vanhempien naisten vähättely. Yli viisikymppiset joutuvat moninkertaisesti lunastamaan arvonsa nuorempien rinnalla mm. ryppyjä siloittamalla tai rasvamakkaroita piilottelemalla. Kukaan ei muista sitä suurenmoista viisauden ja kokemuksen merkitystä, jotka lopulta kuitenkin ovat se kovin ydin, josta kaikki hyötyvät.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että sain vakituisen viran vielä 56 -vuotiaana, joskin alani osaamista olin pitänyt yllä mm. omaehtoisella yliopisto-opiskelulla ja tunsin toimialani peripohjin. Olen kuitenkin omassa vaaliohjelmassani ottanut huomioon mm. ikäsyrjinnän ja mittavan ryövoimareservin hyljeksinnän iän ja sukupuolen perusteella. Nythän yli 53 -vuotiaat maksavat korotettua työeläkemaksua ja työnantajia tuetaan yli 50-kymppisten työssäpitämiseksi. Miten mahtavat nuot tukirahat tulla käytetyiksi. Ilmaista rahaa mm. toimialoille, joissa itsestään selvästi vanhemmat työntekijät pysyvät eläkeikään saakka. Itse lähtisin selvittämään tarkemmin, millaisin toimin Merja Salon kohtalosisaret (ja veljetkin) saadaan aktiivisen työelämän piiriin. Meillä ei ole varaa pitää enää vahvaa, osaavaa kansanosaa työmarkkinoiden ulkopuolella. Työttömyyden aiheuttamat henkiset ja taloudelliset kärsimykset on saatava loppumaan niin ihmisiltä itseltään kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Onhan suuret ikäluokat todella suuria ja heidän vaikutusvaltansa valtakunnassa tapahtuvaan päätöksentekoon on saatava näkyväksi.