Ajan kuluminen on suhteellista. Kun palkkapäivään on aikaa kolme viikkoa, jokainen päivä tuntuu ikuisuudelta, jokainen jäljellä oleva euro kutistuu yhä pienemmäksi kaupan kassalla, yhä suuremmaksi kukkarossa. Kun tenttipäivään on kolme viikkoa, päivät katoavat käsistä, jokainen lukematon rivi heristää sormea. Kun äänestyspäivään on jäljellä kolme viikkoa, jokainen poiskulkeva minuutti on kuin tuomiopäivää odottavan tiimalasi. 

Jokaisen ehdokkaan on löydettävä oma kaita polkunsa, joka vie perille toivottuun kohteeseen. Toivoja epätoivo vuorottelevat sitä mukaa, mitä viestejä on herkistynyt kuulemaan. Kuuleeko sulosoinnun, vienon vilvehen vaiko tuhon tangon turmeluksen.Vaalityö on yhtä kuin kävelisi veden päällä tai asettaisi kämmenensä mylvivän kosken padoksi. Tasa-arvo on klisee näillä markkinoilla. Tuntuu oudolta, että suurimmat puolueet käyttävät pienten veronmaksajien suuria rahoja suvereenisti pysyäkseen vallan huipulla. Kansahan ei pysty kyseenalaistamaan, kuinka paljon kullekin annetaan. Valtavat summat kuluvat median ja painotalojen mustaan uuniin, summat, joilla kaikille Suomen köyhille turvattaisiin inhimilliset olosuhteet vuosiksi.