Tiedotusvälineet syytävät otsikoita milloin kouluissa esiintyvästä väkivallasta, milloin lasten sairastumisista yhä nuorempina jopa psykoosiin tai vanhempien väsymisestä työn ja kodin vaatimusten paineessa. Tuntuu kuin painekattilassa tila käy yhä ahtaammaksi, mutta kenelläkään ei ole aikaa avata hanoja ylipaineen tasaamiseksi. Eduskuntaehdokkaana olen käynyt useissa tilaisuuksissa kuuntelemassa yhteiskunnan eri toimialojen toiveita tuleville edustajille ja hallitukselle.

Terveyserot hyvinvointiyhteiskunnassa ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Alemmissa sosiaaliluokissa lihotaan, ryypätään ja kuollaan nuorempina kuin koskaan. Noita lukuja esitellään asiantuntijoille ja päättäjille kerran vuodessa, mutta siihen ne sitten jäävätkin. Peruspalveluministeri Hyssälä arvioi avauspuheenvuorossaan mm. perheneuvolapalvelujen rapautuneen. Jotain pitäisi tehdä, jos ei muuta niin ainakin suunnitelmia, että virkamiehillä riittää semiinaareja ja koulutusviikonloppuja notkuvien herkkupöytien ääressä. Samaan aikaan Virtasen perheen arki pyörii kuin kauhuskenario. Isä irtisanottiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä, äiti tekee keikkatyötä sairaalassa, vanhinta lasta kiusataan koulussa, nuorimmalla on vaikea ruoka-allergia. Rahat eivät riitä edes vuokranmaksuun, toimeentulotukipäätös viipyy - ollaanhan rikkaassa Espoossa. Isä masentuu, päivät kuluvat kaljaa tisutellen. Äiti saa raivokohtauksia - lapset juoksevat ulkona vähissä vaatteissa. Naapurit kuiskivat, välttelevät, soittavat lastensuojeluun.

Tarina on fiktiota, vai onko? Nyt apuun pitäisi tulla vaikka Anja! Mutta kun ei tule. Ei ole ketään eikä mitään. Äiti yrittää saada apua perheneuvolasta, mutta vastaus on tyly - ei ole aikoja, kun teidän lapsenne ovat vielä terveitä. Ollaan jälleen rikkaassa Espoossa. Syyllistäjien sormet sen sijaan sojottavat itsestä poispäin. Tarttis varmaan pistää noi Virtaset maksaan enämpi terveyspalveluista, ne kun pilaa tollain kaljottelemalla ja lihomalla terveytens, hävyttömät!