Vaalikampanjointia seuratessa ei voi välttyä iholle pyrkivästä kylmänvärinästä, joka on yhtä aikaa sekä kiihottava että luotaan työntävä. SAK:n hurmaava tietoisku uinuvien äänestäjien herättäjänä liikkuu paradoksin riskirajoilla. Parhaimmillaan paradoksin viljely on loistava keino saada vastaanottajassa aikaan tunnelataus, joka johtaa toimintaan. Pahimmillaan se lyö korville ja toimii käyttäjäänsä vastaan.

SAK:n tapauksessa mainoksen paradoksi toimii loistavasti. Videon nostattama mielikuvamylly pyörii sopivasti huomion herättäjänä. Iltapäivälehdistä lukemistani mm. yritysmaailman palautekommenteista huomaan, että viestin ydin on käsitetty totuudeksi ja siitä on suututtu pahanpäiväisesti. Loukkaantuminen tarkoittaa, että mainoksen vastaanottajan mielestä viesti pilkkaa työnantajia. Näin asianlaita ei todellakaan ole, vaan päin vastoin. Hyvä työnantaja ei käyttäydy videossa esiintyvän, työntekijöitään mollaavan porsastelijan tavoin, vaan on ryhdikäs, lakeja noudattava, yrityksen kilpailukyvystä huolehtiva taho, joka tietää, millä keinoin paras tulos saadaan aikaan; työntekijöiden hyvinvoinnilla ja osaamisella.

Turhaan eivät mainosnikkarit opiskele ihmissuhdetaitoja. Kaikkein syvimmällä sielumme syövereissä asustaa kilpailija. No, sitä on tietenkin vaikea myöntää, mutta turha kieltääkään. Olemmehan taistelleet paikasta auringossa ensi mikrosekunneista lähtien, muutoin tuskin miljoonien joukosta olisimme olleet se yksi, ainoa - voittaja.

Hetki lyö, viime hetki lyö - kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi, milloinkaan... Hetki on lyhyt, mutta miten se määritellään. Mikä on hetken ajallinen määre? Onko sitä edes määritelty? Kun hetki lyö, mitä se lyö. Pohdintaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta on selvästi havaittavissa, että tulevien neljän vuoden vallankäyttäjien hetket ovat käsillä. Pelonsekaisin tuntein arvaillaan kansan käyttäytymistä. Kansa, tuo merkillinen valtuuttaja saa puheenvuoron, jota on kuuleminen. Ongelmana vain on se, kuinka heidät saadaan juuri oman valtaeliitin turvaajaksi.

Demokratia ei toteudu, jos vain osa kansasta äänestää. Demokratia toteutuu, jos kaikki äänestävät. Pitäisikö säätää laki, joka velvoittaa jokaisen kansalaisen äänestämään? On pelottavaa, jos juuri ne ihmiset luovuttavat, joiden oikeuksia poljetaan.