Lauantai -aamu avasi silmänsä kostean sumuisena ja koleakatseisena. Aamulenkillä sateenvarjo oli tarpeen. Edessä oli melkoinen rundi, joka alkoi Keravalta, jatkui Vantaalla ja päättyi Espooseen. Säästä huolimatta mieli oli korkealla ja tyttären lainaama auto helpotti paikasta toiseen liikkumista. Otin pikku-Milona terrierin mukaan tukijoukoksi. Puin hänelle punaisen Snoopy -takin, johon kiinnitin pari numerollista rintamerkkiä. Se oli täysosuma. Heti Keravan torille tultuani koira herätti innokasta tutustumismeininkiä, jota muutoin ei juuri jäyhässä kansassa tavoita. Yhdessä jakelimme lehtiä ja mainoksia ja jututimme molempien lajitovereita demokraattisesti. Keski-ikäinen pariskunta oli saanut annokset hernerokkaa ja sitä ennen rautaisannokset A-ryhmän antimia. Tarjosimme rouvalle naisten Pippuri -lehteä, johon hän vastasi, että ei ole ollut tippuria kymmeneen vuoteen, kun oon kato ollu tämän saman miehen kanssa.  

Hakunilan ostarilla Vasemmistoliitolla oli pieni pöytä, johon mahtui nippa nappa karkkikori ja lehtipino sekä Tyystiksen mainoksia. Sujautin pöydälle omiani joukkoon. Pöydän ympärillä hääri pieni virolaistyttö pikkuisen koiransa kanssa. Hän kiinnostui meistä kovasti ja halusi jutella - oli kerännyt kaikkien puolueiden mainoksia kasan käteensä, jotka tuntuivat olevan hänelle erittäin arvokkaita. Olisivatpa suomalaisetkin yhtä innokkaita. Vantaalaisia olisin halunnut jututtaa, mutta eipä heitä juurikaan ohitse vaeltanut, sen sijaan muiden puolueiden innokkaita mainosten tarjoajia kylläkin. Demareilla oli ruisleipää jaossa - miksiköhän he haluavat edistää leipäkulttuuria. Haluavat varmaan kilpailla Pelastusarmeijan äänistä. Siellä kun on kuulemma joka päivä pitkät jonot leivän perässä - niin, jotta tulisko nyt yhtä paljon jonoa Demariteltalle. Eipä päässyt jononmuodostusta syntymään.

Ison Omenan maalaismarkkinoilla kävi viima. Teltta aikoi lähteä lentoon, vaikka Uotu roikkui takapuskurissa. On tainnut vaalityö tyhjentää osan painovoimasta, mutta toivottavasti takin sisällä painoa vielä riittää. Yhtä tyhjältä näytti espoolainenkin markkinapaikka. Puolueiden vaalimajat oli ympätty alueelle, josta kansalaisten läpikulku ei ollut pakollista. He karttoivatkin mainosten innokasta jakajajoukkoa. Paikalle eksyivät lähinnä jotkut ilmapalloja kinuavien lasten vanhemmat, jotka saivatkin sitten niskaansa ryöpyn innokkaita kalastajia. Puolueen suurvisiiri Martti saapui paikalle klo 14. Hän oli saanut virustartunnan ja varoitteli lähelle tuloa! Sain kuin sainkin hänet nauramaan koiruuteni hauskasta mainosasusta. Siltalan Hannun joukotkin lopulta löysivät paikan, useilta espoolaisilta tensin tiedusteltuaan pikku pikku Omenan olinpaikkaa. Eivät kuulemma osanneet neuvoa! Hannun tukijat oivalsivat välittömästi, että heillä on pari suurta haukkuherraa, jotka voisivat toimia Hannun markkinoijina. Näin me innostamme toinen toisiamme ja kivalta tuntuu.

Maalaismarkkinoilta tarttui mukaani lahtelaisia karjalanpiirakoita ja virolaista käsinmaalattua porsliinia. Meillä Milonan kanssa oli mukavaa, saimme kaipaamaamme huomiota ja kokemus yhteistyöstä rohkaisi jatkamaan. Tosin aika alkaa käydä vähiin.