Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan väestöryhmien väliset terveyserot ovat suuria. Sosioekonomisen aseman vaikutus näkyy pienituloisten, vähemmän koulutettujen suurempana sairastavuutena ja varhaisempana kuolleisuutena. Myös sivilisääty vaikuttaa; naimisissa olevat pysyvät yksineläviä terveempinä. Joka kolmas kuolema voitaisiin välttää, jos muiden siviilisäätyjen kuolleisuus olisi yhtä pieni kuin naimisissa olevien (KTL -07). Suomessa yksinasuvia on n. 40 % koko väestöstä. Mistä noin valtava yksinelävien määrä kertoo? Yksi syy on tietysti se, että naisia on suhteellisesti enemmän kuin miehiä ja lisäksi he elävät 7 vuotta miehiä pidempään. Toisaalta myös avio- ja avoerojen määrä on merkittävä. V. 2005 tilastojen mukaan 19 % kaikista lapsiperheistä on yhden huoltajan perheitä, joka lukuna on n. 120.000.

Suomessa sosioekonomiset terveyserot ovat suuret muihin maihin nähden. Tilastoja voi käydä tarkastamassa Tilastokeskuksen sivuilta. Lyömme suvereenisti Ruotsin, Norjan, Tanskan, Englannin ja Italian vain muutamia mainitakseni. Suomalainen alemmin koulutettu, pienituloinen mies (30-59 v.) johtaa komeasti kuolleisuustilastoja. Voidaan oikeutetusti sanoa, että suomalaiseksi syntyminen ei merkitsekään lotto-voittoa, kuten meidän on annettu ymmärtää. Terveyseroja ei voida hyväksyä eettisesti, sillä hallituspoliittisin ratkaisuin kaikille yhteiskuntaluokille voidaan taata tasa-arvoiset edellytykset saada riittävä toimeentulo ja tuloihin nähden laadukas terveydenhuolto.

Yhteiskunnallisesti terveyserot aiheuttavat liiaksi ennenaikaisia kuolemia, sairastumisia ja toimintakyvyn menetyksiä. Heikolla terveydellä varustettu suuri väestöryhmä laskee koko väestön keskimääräistä terveyden tasoa. Yhteiskunnan näkökulmasta yksikin sairauden takia menetetty työikäinen henkilö ei ainoastaan aiheuta korkeita kustannuksia huonon kohtelunsa seurauksena, vaan ennenaikainen sairastuminen aiheuttaa sairastuneelle itselleen/sairastuneen perheelle suurta inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia vaikeuksia. Useimmiten hoidot jäävät rahan puutteen takia retuperälle. Monien kohdalla terveysongelmat johtavatkin pahimmillaan täydelliseen yhteískunnasta syrjäytymiseen.

Mistä sitten näin valtavat terveyserot ovat peräisin? Valtakunnassa harjoitettu yhteiskuntapolitiikka johtaa aineellisten ja kulttuuristen selviytymistä edistävien voimavarojen epätasaiseen jakautumiseen. Vaikka tilastot kertovat karua kieltään, ei valtakunnan poliittisilta päättäjiltä löydy riittävää osaamista, kykyä tai poliittista tahtoa jakaa taloudellista hyvää oikeudenmukaisesti. Pelkästään perheiden hajoamisen taustalta voidaan päätellä, että nuoret aikuiset eivät jaksa pitää parisuhdettaan kunnossa hirvittävien taloudellisten paineiden ja työelämän vaatimusten ristivedossa. 

Ei ole kansakunnan edun mukaista jatkaa enää eriarvoistamispolitiikkaa. Kun  nyt vaaleja käydään kolmen suuren puoluejohtajan päiden avulla, jäävät suuret ihmisryhmät täysin huomiotta. Media antaa tilaa päivittäin pääministerispekulaatiolle ja mielipidetutkimuksille, joiden uskotaan vaikuttavan kansan äänestyskäyttäytymiseen. Kansa tarvitsee oikeanlaista tietoa siitä, miten heidän asioitaan on hoidettu. Sitä tietoa ei anneta, sillä se saattaisi jopa vaarantaa yhteiskuntarauhan.